Ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin te tahdotte.
Taas iloisesti.
Aih, aih, jospa sentäänkin onnistaisi, sanon vaan: jos onnistaisi!
Paiskaa viimeisen sanan mukana kantamuksensa voimakkaasti permannolle.
EETLA unissaan. Vai naimisiin!
KALLU. Saakeli!
Juoksee paikalleen pöydän ääreen.
EETLA herää vähitellen, kääntyy vuoteessaan, tunnustelee vieressään
Sarkasen tyhjää paikkaa, katsoo perälle.
Ei, mutta! Mitä pitää minun vanhain silmäini näkemän! Sarkanen, hoi!
Enkö kieltänyt sitä viimeistä öljyä lopettamasta?!
KALLU koputtaa ankarasti keppiä maahan.