HILMA. Mutta hyvä rouva, minä pyydän kauniisti, kun se Kallukin vaatii…
LENSMANSKA. Kallu ja Kallu, ei tässä talossa enää muuta kuule. Maksa kustannukseni ja kaikki rikotut astiani! Koko ajalta kahdeksankymmentä ja seitsemän markkaa 16 penniä. Olenhan sanonut.
HILMA. Mutta Kallu, Kallu tahtoo jo ensi keväänä… voi hyvä rakas rouva…
LENSMANSKA. Kallu, Kallu, olen sen jo kuullut. Sisso, ei sinun ole sen kiireempi naimisiin kuin muidenkaan ihmisten. Sisso, sisso, kyökkiin, vielä sinä naimisiin ehdit, kyökkiin, kyökkiin…
Työntää itkevän Hilman vähitellen peräovesta ulos.
PATRUUNSKA ja HÄRASÖÖDINSKA oikealta.
PATRUUNSKA. Oo, rouva Länsmanska, teitä voi todellakin onnitella näin komean juhlan johdosta.
LENSMANSKA hyvillään. No, no, — no, no… Mitä se patruunska…
HÄRASÖÖDINSKA. Komeampaa kuin kellään muulla. Ja mitäpä niistä ihmisten puheista!
LENSMANSKA hätkähtää Hä? Mistä ihmisten puheista?