PATRUUNSKA. Mutta rakas härasöödinska, säästäkää toki rouva Länsmanskaa moisia juoruja kuulemasta.
HÄRASÖÖDINSKA. Tietysti se on vale. Tekö olisitte velkaa jollekin talonpojalle!
LENSMANSKA. Te teette minut uteliaaksi… Mitä puheita ne on? Sanokaa, sanokaa!
HÄRASÖÖDINSKA. Ah, minun täytyy todella itkeä ihmisten pahuutta. En voi puhua… sanokaa te, rouva patruunska.
LENSMANSKA. Kuka on uskaltanut niin valehdella. Ettäkö emme olisikaan varakkaita?! Niinkö?!
PATRUUNSKA. Niin, mutta pääasia tässä on kelle te olisitte muka velkaa.
Hirmuista! Hirmuista!
LENSMANSKA. Se ei ole totta, se on julkea vale! Kuulitteko!
PATRUUNSKA. Jollekin — syytinkiläiselle! Johan nyt!
LENSMANSKA. Syytinkiläiselle! Me!? Se on mitä julkein häväistys! Oh, millä puhdistumme moisista parjauksista!
Pyörähtää permannolla osoittaen ympärilleen.