SARKANEN. Se Hanuri-Kallu vain tuli vastaan sahantiellä, niin se — tuota noin — pyysi…
EETLA virkistyen. Mitä? Onko se renttu sinulta pyytänyt? Mitä pyytänyt?
Et suinkaan sinä onneton vain… Mitä pyytänyt, kysyn minä?
SARKANEN. Sanon, että se Hanuri-Kallu, se Sahan-Kallu, meinaten, tuli vastaan tuolla…
EETLA. No kyllä sen jo olen kuullut. Sano lupasitko?
SARKANEN… meinaten, tuolla sahan tiellä tuli vastaan…
EETLA. Voi kiukku ja kadotus, etkö sitä jo saa suustasi!
SARKANEN. Torppaa se poika meinaa, sitä Ihalaisen torppaa…
EETLA. Ja sinulta siihen rahaa vaatii, riiviö!
SARKANEN. No jos olisi — tuota noin — jos olisi antaa tuhat markkaa, ajattelen, tuota noin — ettei tulisi sitä ahneudensyntiäkään liikaa tehneeksi, josta juuri varoitit…
EETLA. Ja miksi olet sinä rikas, Sarkanen? Etkö juuri siksi, ettet ole vielä eläissäsi viinantilkkaa maistanut? Ja nyt antaisit rahasi rentulle ja juopolle! Mitä pitää minun vanhain korvaini kuuleman! Tuhat markkaa rentulle ja juopolle!