SARKANEN. Ehkä heittäisi se rähjä juomisenkin, kun sen vallesmanin piikatytön omakseen saisi, jota on niin kauan katsellut.
EETLA uteliaasti ja hellemmin. Sitäkö vallesmannin Hilmaa se?
Taas kiukkuisesti.
Ei ja ei ja ei ja ei!
Kulkusten kilinää.
SARKANEN. No, no, ei anneta, ei anneta. — Ei, kylmä tässä turkitta tulee.
Ottaa turkin, laittautuu makuulle.
Kuules kuinka siellä suuressa maailmassa kulkuset iloisesti heläjää ja aisakellot soivat! Ne oli Tallperin kulkuset.
EETLA. Kröönkvistin kulkusiksi minä ne ottaisin. Vallesmannille ajavat pitoihin. Viikonpäivät on siellä leivottu ja valmistettu. Niin sitä eletään tähän maailman aikaan! Vaikka ollaan velkaa…
SARKANEN. Meille tämmöisillehän ne velkaa vain ovatkin.