Koettaa tukkia Hilman suuta.
HILMA painii vastaan, irtautuu. Älä luulekaan! — Ja Sarkaskakin, vanha ihminen!
Rupeaa itkemään.
KALLU. Tiedä siis, me saamme torpparahat, jos nyt vain osaat olla hiljaa. Tule, kulta, tänne keinutuolille, niin kerron sinulle kaiken.
HILMA. Enkä tule. Hyi ja hyi ja hyi!
KALLU. No kuule ja koeta ymmärtää: Sarkanen meni kovistamaan vallesmannilta sinun kontrahtiasi rikki.
HILMA. Herranenaika! Sitäkö se kovisti! Ja oikein kepillä! Jesta! Ja minä kun tulin apua huutamaan!
KALLU. Minä jäin vahtimaan nukkuvaa Sarkaskaa, ymmärrätkö? Mutta hän heräsi. Silloin rupesin ontumaan niinkuin Sarkanen. Hän luuli minua Sarkaseksi, ja kun en puhunut mitään, luuli Sarkasen suuttuneen ikipäiviksi ja lupasi hädissään tuhat markkaa meille…
HILMA. Oho äläs… ihanko totta?
Istuu keinutuoliin.