KALLU. Ymmärrätkö nyt, ettei hän saa millään herätä?
HILMA. Puhu sitten hiljempaa itsekin. Vai tuhat markkaa!
KALLU istuu Hilman viereen. Ei saa herätä, kunnes Sarkanen ehtii asian toimittaa ja minä saan hänet tuohon tilalleni.
HILMA. Ai-ai, Kallu, ettei se nyt vain heräisi! Meneppäs sinne takaisin sen viereen. Minä juoksen sillä aikaa sanomaan vallesmannille… päästä, päästä, he odottavat siellä minua… muuten tulee rouva itse hakemaan Sarkaskaa… mutta päästähän, tässä on kiire ..
Aikoo lähteä.
KALLU pidättää häntä kädestä. Viivyhän hetki. Kuinka raskisin sinusta luopua, kun kerrankin saamme olla näin kahden kesken…
HILMA. Mutta lensmanska juoksee kohta tänne, saat nähdä, ei viivy kauankaan…
KALLU. Siunaaman hetki vain, Hilma…
HILMA. Ja jos tuokin herää…
KALLU. Mikäs hänet herättää! Ajatteles Hilma sentään: torppa, aivan oma torppa!