KALLU. Oho, vai lensmanska! Lensmanskan kiusaksi vielä tänä keväänä istumme oman katon alla, ja ehkä juuri tämmöisessä keinutuolissa, ajatteles!
HILMA. Jospa todellakin, jospa todellakin niin kävisi!
KALLU. Tänä keväänä, kun puut puhkee lehtiin
HILMA. Kun käki kukahtelee ja kevättuulet laulaa…
KALLU. Me sinun kanssasi istutamme perunoita oman maan vakoihin…
"Niin minä neitonen sinulle laulan, kuin omalle kullalleni"…
HILMA. Älä laula, — minä luulen jonkun siellä jo tulevan…
Hypähtää keinutuolista.
KALLU. Älä heikkarissa!
LENSMANSKA oven takaa. Hilma! Oletko siellä?
HILMA. Siinä se nyt oli! Nyt ne tulee Sarkaskaa hakemaan!