—Olispa joka miehellä maata, kyllä sitte koneetkin kelpaisivat.
Josta lauseesta nuoriherra selvään huomasi, ettei syy heidän konevihaansa riippunutkaan runollisuuden rakkaudesta. Ja ettei siis nytkään mitään keskinäistä ymmärrystä ollut olemassa.
Toinen sanoi vielä:
—Sen tietääkin, ainahan koneella paremmin niittää kuin näillä tällaisilla, mutta kun se perhana—
—Älä sinä noin rumasti herran kanssa—
Nuori herra kiirehti sekaantumaan:
—Ei, ei, sanokaa vaan mitä sitten: kun se perhana—?
—Niin, meinaten, kun se perhana—en paremmin osaa sanoa—pääsee kaikki työt teettämään tuommoisilla poikanaskaleilla ja panee miehet pois. Miehet saa koittaa sahoihin ja kaupunkeihin. Mutta mitä työtä tämmöinen kaupungissa saa, joka on ikänsä maata kyntänyt?
Nuoriherra luuli vihdoinkin voivansa olla heille hyödyllinen; hän sanoi:
—Ruvetkaa itse viljelemään maata, valitkaa itsellenne joku paikka ja rakentakaa siihen oma mökki—