En voi koskaan unohtaa—se oli julmaa katsoa—vallesmannit ja kaikellaiset polisit rehentelivät tuvan penkeillä—lapset itkivät—se oli heille samallalailla koti kuin meilläkin on koteja—jospa meitäkin ajettaisiin noin omista kodeistamme!—
Maanviljelysneuvos pudisti päätänsä.
—Tiedätkö, rakas Edvard, minä luulen että sinä tuossa asiassa liiottelet. Enhän tahdo kieltää heilläkin tunteita olevan, mutta, mikäli minä kansaa tunnen, en ole koskaan huomannut heissä mitään kiintymystä johonkin erikoiseen paikkaan—luonnonkauneuteen tai sellaiseen. He vaihtavat mielellään paikkaa—aineellisen edun perustuksella. Mitä taas olen varmasti huomannut, se on, että he osaavat vuokramaitansa ainoastaan laihduttaa ja vierasta metsää haaskata. Sinä et tunne kansaa, Edvard, ja—suo anteeksi—et myöskään maalaisia oloja.
Edvard tunsi tämän perästä olevansa ikäänkuin kukistunut.
Hän huokasi raskaasti.
Nyt maanviljelysneuvoskin huomasi tuskaisen ilmeen hänen kasvoillaan, mutta oli siitä vaan hyvillään ja uudella innolla ryhtyi asiaan kiinni, sillä tämä masentuminen herätti hänessä jonkunlaisia toiveita Edvardin suhteen. Antaen äänellensä iloisen reippauden hän sanoi;
—Jos sinä olet todella huvitettu näistä maataloudellisista asioista, niin voisin suositella koko joukon valaisevaa kirjallisuutta siltä alalta. Kirjastoni on kokonaan käytettävänäsi. Tuleppas tänne!
Ja setä vei Edvardin kirjastohuoneeseensa, suureen matoilla peitettyyn korkeaikkunaiseen saliin, jonka seinät olivat katosta permantoon asti kirjahyllyjen vallassa.
—Kas tässä—ystäväni!—hän puheli, vetäen esille nidoksen toisensa perästä kaikellaisia torpparikomiteain mietintöjä ja tilastollisia kokoelmia. Ja jokaista niistä hän erilaisin valituin sanoin suositteli.—Paljon on, kuten näet, tehty työtä tämän kysymyksen selventämiseksi, mutta asia ei ole niin helppo kuin luulisi.
Ja Edvard meni yhä pienemmäksi ja pienemmäksi oman itsensä tunnossa. Maanviljelysneuvoksen äänen erinomaisessa reippaudessa alkoi sitäpaitsi tuntua selvää tarkotusperäisyyttä; ikäänkuin hän olisi jo laskenut hänen ympärilleen niitä salaverkkoja, joilla aikoi vetää hänet kuivalle maalle.