—Sinulla on olevinaan niin syvät käsitykset kaikesta,—avioliitostakin sanoit—kuinka se taas olikaan—että korkein on olla ihan vapaa,—mutta mitä siitä, kun et kumminkaan voi toisia auttaa,—etkä sinä ole kertaakaan hänelle sitä puhunut!—sinä olet yhtä väliäpitämätön kuin kaikki muut,—tai ehkä vielä tahdotkin, ettei siitä mitään tulisi, niinkuin ne toiset.
—Unohdat, että minä hain hänet tänne.
—Sen sinä teit siksi että minä pyysin,—et ollenkaan hänen tähtensä.
—Tunnustan suoraan, että olin luullut sinun jättävän hänet, kun kerran saat nähdä millainen hän on,—minä sitäpaitsi en ole vielä kaikkea kertonut.
—Ja vaikka kertoisit vielä kymmenen kertaa pahempaa, se ei mitään vaikuta.
—Semmoista rakkautta minä en ymmärrä.
—Sinä et ymmärrä, sillä sinä yleensä et ymmärrä semmoista—et ole ehkä koskaan ollut rakastunut.
Vendellin ääni värähti, kun hän sanoi:
—Sitä et sinä voi tietää.
—Minä sanoin ehkä.