—Niitä tuli kaksi sisälle, muut jäi ulos.
—Keitä niitä?—kysyi rouva hämmästyneenä.
—Rouva, siellä on miehiä ja vallesmanni ja polisi, yksi on upseeri—se tuli sisälle—ja sotamiehiä.
—Rafael,—huusi rouva,—tämä on kotitarkastus!—Ja hän taisi tuskin pysyä pystyssä sydämen kouristuksen vuoksi.
—Siltä näyttää, sanoi maanviljelysneuvos, koettaen kerta toisensa perästä oikaista itseään ja tulla mielensä herraksi. Sillä pitkällinen elämä keinutuolissa, kotikahvien höyryissä ja piippu tupakin savuissa oli hänet veltostuttanut, ja vaikka hänen vanha aatelismielensä heti heräsi, ei ruumis jaksanutkaan niin äkkiä valveutua. Hän rupesi juomaan, mutta puolet vedestä läikkyi tärisevästä lasista maahan. Eikä hän juotuaankaan saanut voimaa jalkoihinsa, vaan rupesi jälleen istumaan ja peitti kasvot käsiinsä.
—Missä sinulla on »Vapaat Sanat»?
—Ne jääkööt paikoillensa. Jumalan nimessä, elä ilmaise kellekään, että minä—että minä olen näin voimaton—kirotut jalkani!
Hän ponnisti viimeiset voimansa, nousi käsin itseänsä sohvan selkään tukien ja tavotteli seinältä revolveria.
—Minä ammun heidät joka miehen!
—Rauhotu Rafael, jumalan nimessä, Rafael, sinä voit pahoin, istu tähän—