Maria oli hänen vieressään polvillansa, pää painuneena penkkiä vastaan, ja hän itki niin hillittömästi, että Elisabet pelkäsi mitä siitä tulisi.
He ottivat hänet kainaloista ja taluttivat ulos.
3.
Sen ajan jälkeen Maria läksi kotikaupunkiinsa.
Ja Sakari ja Elisabet kuulivat hänestä, että hän oli mennyt kihloihin hyvin köyhän miehen kanssa, jonka he tunsivat, ja joka oli kauan häntä turhaan pyytänyt, — Joosef nimeltänsä.
Mutta Elisabet aavisti itseksensä vielä muuta, sillä hän tiesi Joosefin jaloksi ja anteeksi antavaksi mieheksi.
Ja kohta rupesi Mariasta kuulumaan sanomia yhä useammalta taholta, että hän oli tullut hurskaaksi ja että koko ympäristö katsoi häneen niinkuin pyhään hänen laittamattoman vaelluksensa tähden kaikissa Herran käskyissä ja säännöissä.
Vielä jonkun ajan kuluttua kuului sanoma, että enkeli oli hänelle ilmestynyt ja sanonut:
"Sinä löysit armon Jumalan luona, ja katso, sinä synnytät pojan, joka pitää kutsuttaman Ylimmäisen pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin istuimen ja hänen pitää Jaakobin huoneen kuninkaana ijankaikkisesti oleman, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."
Toiset sanoivat, että pyhä henki oli tullut hänen päällensä ja ylimmäisen voima varjonnut hänet, ja niin hän oli löydetty raskaaksi pyhästä hengestä.