Ja monet jo ajattelivat tämän tapahtuneen, että täyttyisi se, minkä
Herra oli sanonut Esaian profeetan kautta, joka sanoo:
"Katso, neitseen pitää raskaaksi tuleman ja synnyttämän pojan ja hänen nimensä on oleva Emmanu-El, se on: Jumala on meidän puolellamme."
Mutta Elisabet kätki kaikki nämät kuulumiset sydämmeensä.
4.
Muutaman kuukauden kuluttua tuli Sakarin vuoro toimittaa papin virkaa
Jerusalemin temppelissä.
Ja Elisabet, joka tähän asti oli salannut itsensä häneltä, tuli nyt valmistamaan häntä matkalle ja jättämään hyvästi.
Mutta juuri kun Sakarin piti lähteä, aukeni heidän huoneensa ovi ja Maria näkyi kynnyksellä. Hänen kasvoillansa oli elävä hymy, hänen silmänsä katsoivat suurina ja palavina ja hänen poskensa punottivat hengästyksestä ja mielenliikutuksesta, kun hän katsoi Elisabetia ja koetti ymmärtää hänen ajatuksensa.
Sitten hän, tulematta lähemmäksi, tervehti Elisabetia.
Elisabet näki kohta, kuinka hänen laitansa oli, mutta samassa hän itse vavahti ja pani kätensä sydänalalle, ja pyhä aavistus täytti hänen sydämmensä.
Ja hän nosti kätensä tervehdykseksi Marialle ja sanoi kovalla äänellä niinkuin ennustaen: