"Autuas olet sinä, joka uskoit Jumalan elämän sinussa, sentähden kaikki tulee täytetyksi mitä sinä ajattelet. Siunattu olet sinä ja siunattu sinun kohtusi hedelmä, sillä sinä synnytät Herralle. Maria, sinä olet minun Herrani äiti, sillä heti kun sinun tervehdyksesi kuulin, liikahti lapsi ilosta minun kohdussani."
Ja Maria sanoi:
"Minun sieluni suuresti ylistää Herraa ja minun henkeni iloitsee Jumalassa, minun vapahtajassani. Hän on nähnyt minun katumukseni ja kääntänyt minun rikokseni minun onnekseni. Sillä se voimallinen on tehnyt suuria ihmeitä minun sydämmessäni, ja hänen nimensä on pyhä. Ja hän ei jätä minua enää, vaan on näyttänyt minulle voimansa. Hän on vapauttanut minun sydämmeni ylpeydestä, hävittänyt minusta uskon mahtaviin heidän valtaistuimillansa ja opettanut rakastamaan nöyryyttä, iloitsemaan nälkäisenä ja halveksimaan rikkautta."
5.
Sakari seisoi äänetönnä. Niinkuin auringon nousu pitkän yön perästä oli hänelle nämät sanat ja se mitä hän nyt oli saanut tietää.
Ja kun hän sitten seisoi Jerusalemin temppelissä, oli hän kuin unessa eikä hänen silmänsä nähneet tavallisen elämän liikettä hänen ympärillänsä, vaan hänen aatoksensa liikkuivat muualla.
Papin viran tavan jälkeen oli arpa langennut hänelle, että hänen piti suorittaa suitsutusta temppelin sisäosassa.
Monta kertaa ennen oli hän tätä virkaa toimittanut, mutta nyt, kun hänen piti ottaa suitsutusastia, pudotti hän sen kädestään eikä ottanut ylös.
Kansan paljous seisoi ulkopuolella odottamassa. Hän oli yksin pyhällä paikalla.
Temppelin korkeat holvit, kirjaillut pilarit, suitsutusalttari purppuraisine verhoineen, esiriput ja moniväriset permannon kivet — se kaikki, minkä kautta hän ennen oli ajatellut Jehovaa ja jota hän oli pitänyt pyhänä, — se kaikki yhtäkkiä ei ollut hänelle muuta kuin kiveä, puuta ja vaatetta. Mutta Jumalan henki oli irtautunut pyhyyksistä ja tullut eläväksi hänen ajatuksissansa. Ja kun hän sulki silmänsä temppeliltä, niin henki liikkui siinä pimeässä.