Hänen nauraessaan tai kuunnellessaan toinen helposti eksyi pois puheaineesta, katsomaan kuinka hänen kasvojensa rakennus oli hienosti tarkoitukseensa muodostettu ja samalla peittyi terveen kellertävän ja punertavan ihonvärin pyöristettyihin piirteisin. Mutta ulkonaisen viehättävyyden ohella kiintyi katsoja häneen erittäin siksi, että hänessä oli niin ratkaisematonna kysymys, minne hän kuuluu: kuuluuko totisiin ihmisiin vai suostuuko hän kevytmielisien kanssa. Niinkuin läikkyvä veden pinta, joka yhtä hyvin voi tyyntyä peiliksi kuin kehittyä mudansekaiseksi tyrskyksi, niin oli Mariakin vaan ulkonaisen vaikutuksen liikuttama, tietämätön siitä, mikä oli edessä. Hänen kasvoissansa eli semmoinen huolettomuus kaikesta totisesta, että jos hänen kanssaan seurusteli hurskas ihminen, tämän täytyi tuntea sääliä ja levottomuutta, kun niin kaunis luonnon tuote oli menemäisillään hukkaan totuudelta, ja iloita niinkuin aarteesta, jos kuuli yhdenkin sanan hänen huuliltansa, joka saattoi tulla sillaksi hengen maailmaan. Mutta hänen kauneudessansa oli myöskin niin paljon totista puhtautta että kevytmieliselle ihmiselle tuli kiire saada hänet mukaansa, naurattaa häntä ja suostuttaa itseensä.

Kun Elisabet pysähtyi irtautunutta kengännauhaansa sitomaan, käveli Maria edelle jalallaan huviksensa tasoitellen jäljet, mitkä joku ohikulkenut kameli oli hiekkaan jättänyt. Hän hymyili itsekseen ajatellen mitä kohta sanoisi. Ja kun Elisabet ennätti rinnalle, hän sanoi:

— Muistatko että minä aina ennen kyselin sinulta mimmoista on olla naimisissa?

— Muistan.

— Ja oletko yhtään huomannut etten enää semmoisia kysele?

— Todella. — Elisabet katsoi häneen kummastuneena. — Mitä sinä tarkoitat, Maria?

Maria rupesi nauramaan.

— Tarkoitan, että minä tiedän kysymättä.

— Maria, Maria, mitä kaikkea sinä minulta salaatkaan.

Mutta Maria alkoi hyräillä osoittaaksensa että tämä kysymys oli hänelle yhtä vähäpätöinen kuin ne pilvet, joita hän silmät rypyssä oli katselevinaan. Vasta kun hän huomasi Elisabetin aran ja huolestuneen katseen, tuli hän lähemmäksi ja sanoi: