Mutta minun sydämmeni täyttyy kauhulla, kun minä sanon tätä. Kumottu on ihmisiltä Jumalan ensimäinen ja pyhin käsky: otsasi hiessä pitää sinun työtä tekemän. Te Israelin miehet ja ylimmäiset olette sen kumonneet. Te olette vapauttaneet itsenne työstä niinkuin ikeestä ja kirouksesta. Te keräätte kultaa kukkaroihinne ettekä tahdo mitään tietää otsan hiestä, ei orjantappuroista, ei ohdakkeista eikä leivän niukkuudesta. Te sokeat opettajat, te tutkitte raamattuja löytääksenne vapahduksen Israelille, mutta itse seisotte sulkuna niiden porttien edessä, joista laumanne pitäisi mennä laitumelle. Sodomolaiset tiesivät sokeutensa hakiessaan Lootin porttia, mutta te luulette näkevänne ja siksi ei kukaan voi johdattaa teitä ulos erehdysten Sodomosta. Ja niin kulkee lauma teidän ympärillänne, se lauma, joka työtä tekee ja on raskautettu, ja pitää työtä kirouksenansa ja etsii tilaisuutta siitä päästäksensä, niinkuin hänen opettajansa.
Ja mitä minä sanon toisesta käskystä vaimolle: kivulla pitää sinun synnyttämän. Onko kipu siunaus ja kärsimyskö tie paradiisiin? Te opetatte että kipu ja kärsimys on kirous Jumalalta Eevan muinaisen synnin tähden. Te sanotte vielä, ettei vaimo tee Eevan syntiä, vaan kärsii Eevan tähden. Ja sanotte, että sittenkuin Eeva lankesi, täytyy vaimon tehdä sitä mitä Eeva teki ja olla miehellensä alamainen. Mistä olette tämän oppineet? Ja miksi te, jotka vallitsette vaimoa, opillanne sokaisette hänet niin, ettei hän voi tuntea Jumalan käskyä, joka hänelle maailman alusta annettu on? Jos vaimon synti tapahtui maailman luomisen aikana, miksi hän nyt vielä synnyttäessään vääntelee tuskissansa elämän ja kuoleman välillä. Jos Jumala on laupeas, miksi hän antaa viattoman kärsiä toisen synnin tähden. Ei ole niin. Jos vaimo nyt parhaallansa puolikuolleena kantaa synnytystuskiansa, niin nyt parhaallansa tapahtuu hänen syntinsäkin. Syntiinlankeemus ei ole ollut, vaan se on nyt. Sillä nyt parhaallansa hän kuulee käärmeen äänen: sinä olet tyhmä, jos tyydyt tottelevaisen lapsen viattomaan iloon ja pidät syntinä sitä salaista, mikä sinua viehättää ja viettelee. Siinä on käärme. Mutta missä helyt ilmestyvät tytön otsalle, missä palmikot kiiltävät kultalankoihin kudottuina, siinä on Eeva. Missä nuorukainen unohtaa sinisen taivaan ja näkee vaan hänen silmänsä, siinä on Aadam. Ja missä he tekevät käärmeen neuvon, siinä on lankeemus. Ja niin on sama lankeemus tänäpäivänä kuin se on ollut maailman alusta asti. — Lankeemus tulee kumminkin. Ihminen ei voi sitä välttää, sillä hän ei usko Jumalan kieltoa. Sentähden on hän tuomittu tekemään työtä otsa hiessä ja synnyttämään kivulla, että hän sen kiellon uskoisi ja ymmärtäisi. Kuinka luulette että Jumala, ajettuaan Aadamin ja Eevan paradiisista, olisi luvannut heille tehdä sitä, mistä he juuri olivat ajetut paradiisista! Ei, vaan Jumala tahtoo, että ihminen tulisi semmoiseksi kuin on kerrottu Aadamin ja Eevan olleen ennen lankeemusta, ja sentähden Jumalan tuomio on kärsimys miehelle ja kipu vaimolle. Ja minä sanon teille: niinkuin työ otsan hiessä ei ole kirous, niin ei synnytystuskakaan ole kirous ja paradiisista pois ajaminen, vaan siunaus ja tie paradiisiin.
Mutta voi sinua, Israel, sinä olet elävänä haudannut oman synnyttäjäsi,
Jumalan käskyn, ja sulkenut paradiisin itseltäsi! — —
Sakarin näin puhuessa oli fariseusten penkiltä jo kauan aikaa kuulunut paheksivaa ja yhä kasvavaa nurinata. Vihdoin he keskustelivat ihan ääneensä. Ja yksi heistä nousi seisaalleen ja huusi:
— Sinä puhut niinkuin päätön. Etkö ymmärrä että Israeli menisi sukupuuttoon, jos vaimoon koskeminen olisi synti. Etkö ole lukenut: minä olen siunaava sinun siemenesi ja tekevä sen lukuisaksi kuin taivaan tähdet tai rannan hiekkahituset?
Sakarin kasvot saivat tuskallisen ilmeen ja hän nosti kätensä kuumille ohimoilleen.
— Minä tiedän Jehovan sanat Aabrahamille, ja tiedän että sanottu on: lisääntykää ja täyttäkää maa. Ja nämät sanat eivät ole käärmeen. Vaan käärme on siinä, että ihminen katsoo ylen Jumalan kiellon ja tekee itsellensä huvin kielletyn puun hedelmästä. Sentähden ihmisen pitää synnyttää niinkuin Jumalan käskystä eikä niinkuin käärmeen viettelyksestä.
Fariseusten joukosta kuului nyt hillittyä naurua ja joku sanoi:
— Nyt me ymmärsimme miksi sinun vaimosi Elisabet on hedelmättömäksi kutsuttu.
Ja nauru levisi kansaan heidän takanansa.