Ikäänkuin näihin omiin kyyneliinsä vedoten hänen katseensa puhui minulle:
"Niin, ihmetelkää vain, mutta tämmöiseksi meidän elämämme on nyt muodostunut!"
Hän istutti minut aivan lähellensä sohvan viereen ja alkoi kohta puhua "asiasta", sitenkin ilmaisten tilanteen tavattomuuden.
Minä sanoin jo nähneeni asianomaiset tulkittavat.
— Ah, neiti Kahila, hän huokasi päätänsä pudistaen ja upottaen muljosilmänsä yläluomien alle, — te tulette hämmästymään, hämmästymään! En ymmärrä oikein, mistä päästä aikaisinkaan, kaikki on meillä aivan sekaisin — enkä itse puolestani välitä enää koko elämästä…
Vielä runsaampi kyyneltulva täytti hänen silmänsä eikä hän hyvään aikaan jatkanut.
Tällä hetkellä minä luulin, että perhettä oli kohdannut vähintään jokin vararikkokysymys. Ehkä nuo maalaiset olivat heidän armottomia velkojiansa. Rikas talonpoika saattaa olla kauhea julmuri raha-asioissa…
Paroonitar pyyhki äänettömänä kyyneleitään, kauan ja merkitsevästi, kunnes vihdoin uskoi minunkin pitävän asiaa tarpeeksi järkyttävänä, jolloin hän hiljaisella, murtuneella äänellä alkoi kertoa.
Tästä hänen hajanaisesta, heittelehtivästä, usein tunteiden purkausten katkaisemasta selostuksestaan sain pääpiirteissä seuraavanlaisen kokonaiskuvan:
Jöije — joksi Hjördistä tavallisesti kotona sanottiin — oli pannut vireille rakkausjuonen varattoman ja aivan nimettömän suomalaisen keltanokan kanssa, ilmaisten asiassaan mitä mahdottominta itsepintaisuutta.