TIITUS: Berenice, olethan nähnyt häntä täällä leirissä. Hän on kuin tavallinen sotamies. Ei hän ole koskaan saanut hovikasvatusta. Sinä et tunne Roomaa,—he nauraisivat semmoista ajatustakin.
BERENICE: En minä Roomaa ajatellutkaan. Paitsi Roomaa on vielä toinen voima, joka caesareita luo.
TIITUS: Mikä voima se on?
BERENICE: Ne on legioonat.
TIITUS: Legioonat?
BERENICE: Jos Galba, kuten kerrotaan, saattoi nousta legioonain avulla
Hispaniasta, niin miksi ei Vespasianus Aasiasta!
TIITUS: Sinä tarkoitat, että me nousisimme Roomaa vastaan!
BERENICE: Teidän Neeronne ovat nylkeneet viimeisiin saakka itäisiä maakuntiansa. Ei mitään nämä nyt niin haluaisi kuin nähdä mieleistänsä säästäväistä vanhusta Rooman Caesarina. Semmoinen on sinun isäsi Vespasianus.
TIITUS: Meidän omissa legiooneissamme voi tämä aate niinkuin kuuma tuli syttyä. Sen tiedän, sen tunnen joka jänteessäni.—Vespasianus on myös legioonain lemmikki.
BERENICE: Minä vastaan liittolaisista: Soaemus, Antiochos—ovat meidän. Kuningas Vologesuksesta vastaan myös. Tiberius Alexander Egyptistä, ja itse Mucianus Syriasta nousevat ensi merkin saatuansa.