BERENICE: Paljon on taivaalla keinoja tahtonsa ilmaisemiseksi. Jos se tekee esteitä, mikset käske merkiksi sen ukkosena jyrähtämään. Se enne olisi Caesarille kyllin arvokas.
TIITUS: Nyt on keskipäivä, taivas pilvetön.
BERENICE: (kohauttaen olkapäitänsä): Mitään muuta ennettä en minä tiedä.
LYSIMAAKOS: (vetää syrjälle sisähuoneen oven verhon).
VESPASIANUS: (seisoo Lysimaakoon nojautuneena sisähuoneen pimentoa vasten).
BERENICE: (vetäytyy nopeasti syrjään, menemättä kuitenkaan näkyvistä).
VESPASIANUS: Missä on minun poikani Tiitus?
TIITUS: Isä, isä, älä vaivaa itseäsi. Tässä olen, isä.
VESPASIANUS: Entä poikani Domitianus?
TIITUS: Rauhoittuneina sinun terveydestäsi, isä, äsken kaikki läksivät takasin Roomaan.