TIITUS: (ihmetellen) Mitä sanot? Sittenhän voit kohta saattaa jonkun heistä tänne.
LYSIMAAKOS: Sen voin.
TIITUS: Katso siis, ettei kukaan täällä häiritse minua ja tuo kristitty puheilleni. Minä tarvitsen häntä nyt kohta—kohta! (Menee oikealle).
LYSIMAAKOS: (seuraa Tiitusta ovelle).
BERENICE: (tulee vasemmalta, seuraa urkkien Tiitusta niinikään ovelle).
LYSIMAAKOS: (pysäyttää Berenicen) Herrani kielsi ketään luoksensa päästämästä. (Jää ovelle).
DOMITIANUS ja DOMITIA: (näyttäytyvät vasemmalta).
BERENICE: (kohauttaen olkapäitään osottaa, ettei päässyt Tiituksen puheille).
DOMITIANUS: Suuri näyttelijä hän on, mutta niin ei hän olisi koskaan voinut näytellä. Ettekö nähneet kuinka liikutettu hän oli,—kuinka hän oli hyvillänsä.
DOMITIA: Berenicellä on toinen ajatus.