BERENICE: Mitä merkitsee kielto lähteä palatsista?—ja kielto päästä hänen puheillensa?
DOMITIA: Verta se merkitsee. Se merkitsee, että jotkut vielä tänäpäivänä mestataan. Minä pakenen! Minä pakenen! (Rientää vasemmalle).
BERENICE: Täältä ei enää kukaan pakene. Ei:—jos tulta ei voi välttää, täytyy mennä tulen läpi.
(Menee vasemmalle).
DOMITIANUS: Lysimaakos,—jos huomaat jotain erinomaista veljessäni— jos—jos—huomaat, että hän esimerkiksi tahtoisi minut vangita,— rukoile minun puolestani sinä, hän kuulee sinua, hän tulee helposti liikutetuksi, minä tunnen hänet.
LYSIMAAKOS: Minä rakastan Tiitusta, herraani. Minä teen kaikki mitä voin hänen edestänsä. Annan vaikka henkenikin. Minä olen jo vanha mies.
DOMITIANUS: Mutta puhuthan minun puolestani?—Lysimaakos, on mahdollista, että hän tahtoo minut hengiltä!
LYSIMAAKOS: Ah, herra, mitä on kuolla toisen käden kautta! Pahempi on sen, joka tappaa, pahempi sen, joka tappaa!
DOMITIANUS: Kuule! Minä luulen hänen tulevan! (Kiiruhtaa pois).
LYSIMAAKOS: (kuulostelee oikealla ovella, menee sitten vasemmalle ja lankee polvillensa ensimäisen pylvään taa).