TIITUS: (jonkun ajan kuluttua) Lysimaakos, missä on sinun kristittysi?
LYSIMAAKOS: Hän on täällä.
TIITUS: Katso siis, että liktori on paikallansa ja tuo sitten kristitty eteeni.
LYSIMAAKOS: (katsoo verhon taa, tulee takasin) Liktori on paikallansa.
TIITUS: Entä kristitty?
LYSIMAAKOS: Tiitus, hän on edessäsi.
TIITUS: Mitä sinä sanot? Sinä kristitty?—Etkö olekaan tyhmä
Lysimaakos?—(Huutaa): Sinä olet pettänyt keisarisi!
LYSIMAAKOS: Olen, Tiitus;—sinun hyväksesi.
TIITUS: En tiedä kuinka katsoisin sinua. Äsken olit orjani, nyt olet vieras, ja sinun puheesi ei ole orjan. Kuka sinä olet?—Kuka on sinut vapaaksi tehnyt?
LYSIMAAKOS: Totuus.