Minä olisin mieluimmin puhunut suurista sivistyspyrinnöistämme, mutta hän käänsi puheen yhä maalaisoloihin. Ja minusta näytti selvältä hänen ajatelleen itsekseen — vaikkei sitä sanonut, — että meidän sisällinen isänmaallisuutemme eli veljistys-aatteemme nyt, jälleen heränneenä, oli suunnattava tälle alalle, missä meitä ensimäisenä odotti tosi uhrautumisen ja etuoikeuksista luopumisen tilaisuus. Niinkuin kaikissa kysymyksissä Leo Tolstoi osoittaa tietä suoraan viittaamalla äärimmäiseen ihanteesen ja esittämällä sen kaikessa puhtaudessaan, niin hän nytkin, viitatessaan mitä kohti hänen mielestään olisi pyrittävä maanomistusolojen järjestämisessä, viittasi äärimmäiseen päämäärään.
Hän pitää Henry Georgen maanomistusteorioja aivan mahdollisina toteuttaa, ja lukee hänen ansioksensa juuri sen, että hän on asettanut kysymyksen käytännöllisyyden pohjalle. Henry George vaatii yksityisen maanomistuksen poistettavaksi. Niitä tulisia hyökkäyksiä tätä aatetta vastaan, jotka heti kaikkialta tapahtuivat, selittää Tolstoi aivan samoiksi, kuin niitä, jotka tehtiin orjainvapauttamis-aatetta vastaan, silloin kuin tämä oli vielä uusi. Henry Georgen ansio on, Tolstoin mielestä, siinä, että hän on rikkonut ne sofismit, joilla uskonto ja tiede puolustavat maanomistusta, että hän on saattanut kysymyksen äärimmäiseen selvyyteen, jolloin yksityisen maanomistuksen laittomuutta voi olla tunnustamatta ainoastaan se, joka tahallaan on korvansa tukkinut. Henry Georgen ehdotus on niin asetettu, että jo huomiseksi voi kutsua kokoon komiteat tarkastamaan ja arvostelemaan sitä ja muodostamaan siitä lakia.
Niille lukijoista, joilla ei ole käsitystä tämän kuuluisan uudistajan, Henry Georgen suunnitelmasta, annettakoon tässä lyhyt selonteko siitä. Jonkun maan edullisuus ja mukavuudet eivät ole kaikkialla yhtäläiset; ja koska hedelmällisempiin, sopivampiin, asutusta lähempänä oleviin maihin aina on enemmän halukkaita, sitä enemmän mitä paremmat ja edullisemmat maat ovat, niin on kaikki tämmöiset maat arvosteltavat niiden hyödyn mukaan: hyödyllisemmät kalliimmaksi, vähemmän hyödylliset halvemmaksi. Semmoinen maa, johon ei ole halukkaita, ei ole ensinkään arvosteltava, vaan on se maksutta annettava niille, jotka tahtovat käyttää sitä itse kohdastaan.
Niinpä voi jossakin paikassa pelloksi sopiva, kohtalainen maa tulla arvostelluksi 10-12 markaksi tynnyrinalalta, parempi maa asutuksen lähellä noin 20 markaksi tynnyrinalalta, vielä parempi 30 markaksi j.n.e. Kaupungissa tulee arvio 200-1,000 mk tynnyrinalalta, ja pääkaupungissa, liikepaikalla tai laiturin vieressä voi arvio nousta useampiin tuhansiin jopa kymmentuhansiin tynnyrinalalta. Sittenkuin koko maa on näin arvosteltu, on annettava julistus, että määräajasta lukien kaikki maa ei enää kuulu kellekään erityisesti, vaan kuuluu valtiolle, kansalle, ja että senvuoksi jokainen, jolla on maata hallussaan, on velvollinen maksamaan siitä valtiolle, se on: koko kansalle, sen, mihin se on arvosteltu.
Tämä maksu on käytettävä kaikkiin yhteiskunnallisiin, valtiollisiin tarpehin, niin että se tulisi kaikkien muiden verojen ja maksujen, niinhyvin sisäisten kuin ulkonaisten, tullimaksujen, sijaan.
Tämän suunnitelman mukaan kävisi niin, että tilanomistaja, jonka hallussa on nyt 2,000 tynnyrinalaa saisi jäädä niitä hallitsemaan, vaan olisi velvollinen maksamaan niistä kruunulle esimerkiksi 20 tai 30 tuhatta markkaa vuodessa, sillä siinä on sekä pelloksi että puutarhaksi sopivaa, joskin viljelemätöntä, maata, eikä yksikään tilanomistaja jaksaisi suorittaa tämmöistä maksua, vaan luopuisi liikamaasta. Sen sijaan pikku tilallinen, talonpoika, tulisi laskujen mukaan samoissa seuduissa maksamaan vähemmän tynnyrinalalta kuin minkä hän nyt maksaa. Sitäpaitsi hänen ympärillänsä aina olisi vapaata maata, jonka hän saa haltuunsa esim. 10 tai 15 markan maksusta tynnyrinalalta, ei tulisi maksamaan mitään muita veroja ja vielä lisäksi tulisi saamaan tullitta kaikki koti- ja ulkomaiset tavarat, joita tarvitsee. Kaupungissa talojen, tehtaiden omistajat voivat jäädä omaisuuttansa hallitsemaan, vaan ovat velvolliset maksamaan, arvion mukaan, vuokratusta maasta yhteiseen kassaan.
Tämmöisen järjestyksen edut ovat siinä,
1) ettei tule olemaan ihmisiä, joilta on riistetty mahdollisuus käyttää maata hyväkseen.
2) ettei tule olemaan työttömiä ihmisiä, jotka pitävät maata hallussaan ja pakoittavat muita työskentelemään heidän hyväksensä maan käyttämisoikeuden edestä.
3) että maa tulee olemaan niiden hallussa, jotka sitä viljelevät, eikä niiden, jotka sitä eivät viljele.