4) että rahvas, ollen tilaisuudessa viljelemään maata, lakkaa myömästä itseään tehtaantöihin, palvelijoiksi kaupunkeihin, ja hajoaa pitkin maaseutuja.
5) ettei tule olemaan mitään tarkastusmiehiä ja veronkantajia tehtaissa, tuotantolaitoksissa ja tullikamareissa, vaan tulee olemaan ainoastaan maksun kantajat maasta, jota ei voi varastaa ja josta on kaikkein helpoin kantaa veroa.
* * * * *
Päivällistä syödessä kantoivat ruokia ja lautasia hännystakkeihin ja valkosiin hansikkaihin puetut miestarjoilijat. Tämä perhe on nähtävästi kyllä paljon luopunut kreivillisistä elämäntavoista, mutta jotkut ulkonaiset seikat, kuten tämä, ovat vielä jääneet entiselleen, ja sentähden Tolstoin henkilö, yksinkertaisessa, uskollisessa talonpoikaisasussa tekee ensikerran-näkijään sitä suuremman vastakohdan vaikutuksen ympäristöönsä verraten. Tämä vastakohta ilmestyy myöskin muassa. Silloin kuin muut syövät tavallista, joskin verrattain yksinkertaista herrasruokaa, soppineen, lihoineen ja jälkiruokineen, kannetaan Toistoille vaan jotain kaurapuuroa ja hernekeitosta. Hän ei syö mitään tapetusta eläimestä valmistettua ruokaa, ja viime vuosina on hän tullut niin pitkälle, että on lakannut nauttimasta maitoa, voita ja munia, ja syöpi siis ainoastaan kasviaineista valmistettua ruokaa. Siitä huolimatta (tai siitäkö syystä?) hän on 70-vuotiaana vielä voimakkaan näköinen, ajelee polkupyörällä, ratsastelee, ui — ja, kuten näemme, ei ole ainoastaan säilyttänyt, vaan yhä kasvattaa henkisiä voimiansa.
Heti päivällisen syötyä, ilmoitettiin, että oli saapunut molokaaneja, jotka pyrkivät kreivin puheille. Ja todella, kun katsahdin eteiseen, näin siellä kolme pitkää ja vankkaa talonpoikaa istuvan penkillä odottamassa.
Keskustelut Suomesta jäivät taas tuonnemmaksi.
On perin harvinaista saada puhua Leo Tolstoin kanssa keskeyttämättä pitemmän aikaa, ja vielä vähemmän kahden kesken, sillä kävijöitä on niin paljon, että hänen täytyy ottaa vastaan kaikki yhtaikaa ja koettaa ylläpitää yhteistä, monipuolista keskustelua, josta jokainen sitten hakekoon vastausta omalle erikois-asialleen. Muussa tapauksessa menisikin kaikki hänen aikansa seurusteluun, ja sitä vielä tarvittaisiin ehkä toinen sen verta lisäksi. Ja kun ajattelee, että kirjeitäkin on jokapäivä 30, että romaani on kirjoitettava, että on perheellisiä asioita ja että täytyy joskus levähtää, niin huomaa miten sukkelasti hänen on aikaansa hallitseminen.
Seuraavassa tahdon, antaakseni todellisen kuvan siitä mitä näin ja kuulin, kertoa tarkkaan koko illan menon, kaikki tärkeimmät keskustelut, joissa olin osallinen, ja huomattavimmat henkilöt, jotka siellä sattuivat silloin esiintymään, ja teen sen siinä järjestyksessä kuin ne todellisuudessa olikin.
Ennen molokaanien vastaanottoa Tolstoi ehti näyttää minulle Englannissa vasta-ilmestyneen uuden uskonnollisen kirjansa. Se on siellä painettu venäjänkielellä, ja nimeltä "Kristin-oppi". Tässä kirjassa hän esittää Kristuksen opin systemaatillisessa järjestyksessä, ollenkaan siteeraamatta evankeliumin tekstiä. Se on Kristuksen oppi "omilla sanoilla". Se perustuu kokonaan vaan järkeen ja rakkauteen, mutta on niin läpitsensä Kristuksen elämänopin pohjustama ja valaisema, ettei yksikään lukija voi olla tuntematta tämän opin hengen huokuvan sen jokaisen sanan takaa.
Kirjaan on Leo Tolstoi pannut koko pitkän elämänsä kokemukset. Hänen tarkoituksensa oli ollut valmistella tätä kirjaa kuolinpäiväänsä asti, ja antaa sen vasta sitten jälkeenjääneenä teoksena ilmestyä, mutta nyt hän näyttää kuitenkin suostuneen ystäväinsä pyyntöön painattaa se semmoisenaan. — Pintapuolisesti ja hätiköiden lukiessa se voi tuntua melkein kuivalta. Siinä on aivan kuin tahallaan vältetty kaikkea, mikä voisi kielen kauneuden tai lauserakennuksen mahtipontisuuden kautta tai välittömästi tunteeseen vetoomalla vaikuttaa hypnotiseeraavasti ja siten temmata puolelleen. Uskonnon asioissa hän ei mitään niin pelkää ja kammo kuin hypnotismiä, ilmestyköön se sitten rummunpäristyksenä, psalmien veisuuna tai saarnan lausumisena. Aivan riippumatta kaikista ulkonaisista viehättimistä saa se lukija, joka kerran syventyy tämän kirjan sisällykseen, tuntea, kuinka järki ja rakkaus vähitellen hänessä itsessänsä irtautuvat hereille, ja kuinka häntä ei tällä kertaa kutsu mikään pelastusarmeijalainen, ei mikään kaunopuhelias saarnamies eikä mikään maailmankuulu Leo Tolstoi, vaan Jumala itse hänen oman järkensä ja rakkautensa kautta.