Tämä tavattoman vilkas vuoropuhelu — olen kertonut lyhyesti vaan sen pääpiirteet — keskeytyi siihen, että tultiin ilmoittamaan erään tohtorin saapumisesta.
"Sanokaa, etten nyt voi ottaa vastaan."
"Hän on tullut tekemään selkoa kirjasta, jota olitte itse pyytänyt tarkastamaan."
"Vai niin, siinä tapauksessa täytynee" —
Ja molokaaneille jätettiin sydämmelliset hyvästit. Olimme kaikki kuin veljistyneet, lähellä toisiamme kuin parhaat ystävät, ja hauska oli minun, suomalaisen, ottaa kädestä noita mahtavan rotevia talonpoikia etelä Venäjän kaukaisista ääristä, jotka tunsin — ihmisiksi eikä patriooteiksi — —.
Kun tulimme yleiseen saliin, oli siellä todellakin tohtori, joka heti alkoi laveasti ja perusteellisesti selitellä puheenalaisen kirjan sisältöä. Ja tämäkin keskustelu ei ollut viehätystä vailla, sillä kirjanen oli vasta ilmestynyt "Hygienia eli terveysoppi Kreutsersonaatin mukaan".
Harvoin näkee niin puheliaita ja vielä päälliseksi niin kaunopuheliaita olentoja kuin tämä tohtori oli. Hän pyöritteli sanoja toistensa ympäri kuin öljyttyjä palloja, milloin antautui monimutkaisiin vertauksiin, milloin taas, kesken kaikkea, vieritti esille kuvarikkaan jumaluustarun, ja hänen kätensä palvelivat liikkeillään sulavasti äänen soinnukasta nousua ja laskua.
Leo Tolstoi istui tyytymättömänä hänen edessään, niinkuin se, joka jo ensimäisestä sanasta on arvannut toisen ajatuksen ja, kuuntelematta sen enempää, odottaa vaan sanatulvan päättymistä.
Kirjasessa muuten lähimaille hyväksyttiin Tolstoin esittämä ihanne, mutta huomautettiin, että hän oli pannut aivan liian vähän painoa ulkonaisten, suorastaan fyysillisten seikkain merkitykseen. Tässä kohden tohtori sanoi hyväksyvänsä kirjantekijän mielipiteen. Taistelu viettiä vastaan ei tarvitse aina olla yksistään hengen voimain suoritettavana, vaan sen vaikeus riippuu usein fyysillisistä syistä, hermoston tilasta, ruumiinliikkeiden puutteesta, väärästä dieetistä ja niin edespäin. Pitäisi siis muuttaa ulkonaista elämätä ja etupäässä terveydenhoitoa, niin asia olisi suuren askeleen eteenpäin liikahtanut.
Tolstoi kuunteli tätä jonkinlaisella epäluottamuksella. Hän sanoi mielellään hyväksyvänsä kaikki apuneuvot, mutta niistä on vaikea mitään sääntöä tehdä. Niinpä ruumiillinen ponnistus voi olla sekä hyödyksi, milloin se on kohtuullinen, että selvästi vahingoksi, milloin liikarasitus on tapahtunut. Ei missään tapauksessa voi terveyssääntöjä asettaa ihanteen sijalle. Pääasia on ja jääpi aina hengen voimain asiaksi, ja taistelu ei voi koskaan pysähtyä. "Luonto on pannut meihin niin suuren vetovoiman, — niin varmasti taannut ihmiskunnan lisääntymisprosessin, että todellakin täytyy panna kaikki voimansa vastustaakseen sitä, ja taistelu kestää yhtämittaa 15:nestä ikävuodesta — 70:neen ikävuoteen asti."