Mutta näissä kylissä ja näissä asumuksissa ei asu venäläisiä, vaan asuu Krimin tataareja, jotakin kreikkalaisten ja italialaisten kanssa sekoittunutta muhamettilaista väestöä. (Ne ovat eroitettavat Kasaanin tataarilaisista sekä ulkonäkönsä että elämäntapojensa puolesta).
Heidän kylänsä ovat rakennetut enimmäkseen suurten vuorien rinteille, joiden maaperä on muodostunut rappeutuneesta vuorikivestä (schiefer-lajia) ja orgaanisista multalisistä. Missä ei ole peltotilkkuja siellä on suuria tammi- ja pyökkimetsiä, ylempänä kasvaa usein männiköitä ja huipussa on tavallisesti paljas kivi, (joka meidän olomme aikana oli vielä paikotellen lumen peitossa, vaikka laaksoissa oli jo tukahduttava kuumuus). He viljelevät enimmäkseen tupakkia ja viiniköynnöksiä.
Kyläelämä näyttää iloiselta ja vilkkaalta, lapset ovat hyvin ja siististi vaatetetut, miehet toimeliaat ja maanviljelystä rakastavat. Sanotaan että tataari hoitaa istuttamaansa puuta niinkuin omaa poikaansa. Vaimot olivat enimmäkseen — itämaalaiseen tapaan — näkymättömissä ja jos sattumaltakin kohtaavat vieraan miespuolisen, peittäytyvät huntuihinsa. Kuitenkin, kun heidän pyhäpäivänänsä kerran istuimme maalailemassa, mielestämme näkymättömässä paikassa erään talon takapihalla, ja miehet kaikki olivat kirkossa, niin eikös pujahtanut esille emäntä tuoden meille hyvää kahvia juotavaksi. Heidän vieraanvaraisuutensa on ylt-yleensä tunnettu. Jos jalallansa astuu talon maalle, niin ei kestityksettä pääse pois. Myöskin on heillä semmoinen sääntö, että jos missä syödään, ja joku syrjäinen, vaikka kuinka köyhä ja alhainen, katsahtaa kerrankin ruokaan, on hän heti pyydettävä mukaan syömään, ja vaadittava tiukkaan, sydämmen pohjasta. He pitävät lujasti kiinni muhamettilaisesta uskonnostaan ja uskovat herkkuisaan paradiisiin kuoleman perästä. He eivät juo koskaan väkeviä, he ovat voimakkaita ja ilosia. Venäjän hallitus ei häiritse heidän uskonnollisia laitoksiaan ja elämäänsä, niin että heillä on omakieliset koulunsa, joissa opetetaan vapaasti tataarilaisuutta. Yleensä tarkoittaa politiikka, kuten kerrottiin, heidän jättämistään rauhaan.
Heidän maansa lienevät tosin hedelmällisiä Krimin lauhkeilla rannikoilla, mutta epäilemättä ovat hekin verotetut saman mittakaavan mukaan kuin muut; ei tietysti voi otaksua, että tataarilaisia ainakaan pidettäisiin tässä suhteessa löyhemmällä kuin venäläisiä. Heidän maatilkuillansa ei ole toimeenpantu mitään semmoista venäläistä maanjakoa, jota muutamat suomalaiset kuuluvat pitäneen toivottavana meillä. Heillä voi maan omistusoikeuden siirto tapahtua ainoastaan heidän omien ja hyvin omituisten tataarilaisten tapojen mukaan, tosin ilman varsinaisia kirjallisia kiinnepapereja, mutta sen sijaan noudattamalla tarkasti määrättyjä ulkonaisia ehtoja.
Aineellisen toimeentulon puolesta sanotaan heidän olevan verrattain hyvinkin vaikeassa asemassa ja heidän täytyy jännittää koko ahkeruutensa ja toimeliaisuutensa pysyäkseen pystyssä.
Mutta ei mitään väsymyksen ja nääntymyksen merkkiä näy heidän olennossansa. Pää on heillä pystyssä, he ovat aina reippaan ja ilosen näkösiä, aina valmiit auttamaan, valmiit leikkipuheisin ja satunnaisiin meininkeihin noin vaan lystin vuoksi.
Kuinka on tämä selitettävä? Olisiko luoja epäonnistunut luodessaan venäläisen talonpojan, tehnyt hänet mahdottomaksi siisteyteen, säntillisyyteen, rikkauteen ja pysyvään elämäniloon ilman viinan myötävaikutusta? Olisiko hänen tehtäväksensä vaan pantu elämä jonkinlaisena päiväläisenä omassa kylässään, jokapäivä vaan kärsästä kuonoon minkä irti saa, — koota rikkautta ja loistoa kaupunkeihin ja itse jäädä kaikesta osattomaksi? "Hän itse ei välitä mistään, hänellä ei ole mitään elämän intressejä", sanovat kaikki hänen arvostelijansa.
"Kaikilla muilla on hyvä elää Venäjällä, venäläisellä itsellään vaan on huono", sanoi joku. Ja niinhän se todella näyttää olevankin. Koskapa itse tataareilla on niin paljon, paljon parempi kuin oikeauskoisilla.
Mikä se sitten on, joka voi antaa elämäniloa eli elämisen halua ja tehdä elämisen mahdolliseksi vaikeissakin oloissa? Eihän voine sanoa että muhamettilainen uskonto olisi tässä suhteessa apuna, ja olisi paljon etevämpi sisällykseltään venäläistä uskontoa. Syy ei siis voi olla siinä. Yhtä voi sanoa, ja se on: että tataari Venäjällä saa uskoa mihin hän tahtoo, saa vapaasti harjoittaa oman uskontonsa vaatimuksia, saa vapaasti kokoontua niistä asioista keskustelemaan, toisin sanoen, saa elää niinkuin tahtoo. Mutta niin ei venäläinen. Tämä on aina toinen puoli ihmisen ravinnosta, sillä ei ihminen elä ainoastaan leivästä. Ja jos tämä toinen puoli puuttuu, niin ihminen kuihtuukin aivan kuin ravinnon puutteesta: häneltä katoo elämänilo, hän rappeutuu, heittäytyy huolimattomaksi, juopoksi ja tarmottomaksi, — ja ämpärit vuotavat ja ajoneuvot menevät hajalle.