SOFIA: Sinulla ei ole mitään makua sinnepäin. Samuel, sinä olet ja tahdot olla jokapäiväinen. Sinulla ei ole koskaan ollut semmoista uskoa eikä semmoisia ajatuksia,—(hillittömästi:) jotka voisivat hankkia sinulle aateluuden!
SAMUEL CRÖELL: Ei ole. Voitko sinä antaa minulle semmoisia ajatuksia?
SOFIA (pöydän luona): Kuka ties!
SAMUEL CRÖELL: Minä aateliseksi! Ha-ha-ha! He söisivät minut elävältä. Ei, Sofia: kyllä he ovat vihoissaan minulle muutenkin. Kun oikein tuumitaan, niin se taitaa olla meidän kaikkien onneksi, ettei minulla ole uskoa eikä ajatuksia.
SOFIA: Täällä kävi tänään pormestari.
SAMUEL CRÖELL: Oo! Sepä harvinainen vieras.
SOFIA: Hän tahtoi sinua tavata virka-asiassa, mutta kun sanoin, etten tiennyt milloin sinä palaat matkoiltasi, jätti hän tänne paperin, joka on hänelle takasin lähetettävä sittenkuin sinä olet kirjoittanut sen alle.
SAMUEL CRÖELL: Missä on paperi?
SOFIA: Tässä.
SAMUEL CRÖELL (avaa paperin): Oh! Mitä tämä on!