SOFIA: Niin, mitä se on?
SAMUEL CRÖELL: Minä haastetaan hovioikeuteen siitä, että olen ottanut vastaan lahjoja ja kavaltanut kruunulta sille kuuluvia sotilaita. Syyttäjänä on Törnskjöld—Jaakko ystäväni—ja ilmiantajina: kuule Sofia, kaikki ystäväni: Plantin, Menscheffer ja pikku Hinriksson. Mutta eivätkö he pöllöpäät ymmärrä, että semmoisesta seuraa minulle kuolemantuomio!
SOFIA: Eivätköhän ne juuri sitä ymmärräkin!
SAMUEL CRÖELL: Tämä on jo liian vaarallista leikkiä!
SOFIA: Minä en luule, että se ollenkaan on leikkiä.
SAMUEL CRÖELL: Mitä sanot, Sofia? Ei suinkaan Menscheffer, Törnskjöld tahdo, että minä menettäisin henkeni?
SOFIA: Eivät he sitä tahdo.
SAMUEL CRÖELL: Mutta, kuinka sitten—? He tietävät varmaan, että heidän syytöksensä tuopi minulle kuolemantuomion?
SOFIA: He tahtovat vaan, että sinä poistuisit ja jättäisit heille sijaa. Kuinka sinä poistut, on heille yhdentekevä.
SAMUEL CRÖELL: Tietysti, tietysti he tahtovat vaan sitä. Oh, kuinka jo ehti sydäntäni kouristaa.