SOFIA: Samuel, minä tunnen sinut, sinä teet sen, minkä kerran sanot.
Mutta nyt sinä et saa. Sinä et ajattele minua etkä Lisbetaa. Sinulle
voi olla mahdollista elämä savupirtissä, meille ei.—Ajattele, ajattele
Lisbetaa!
SAMUEL CRÖELL: Mikä hänen on?
SOFIA: Tänäpäivänä hän odottaa sulhastansa. Elämä aukenee hänelle. Hän ei mitään aavista. Toivoo vaan, että Jöran saisi kerran vanhempainsa siunauksen. He tahtoisivat pojallensa aatelisneidin.
SAMUEL CRÖELL: Tyttö on vielä alaikäinen.—Taitaa olla todellakin rakastunut.
SOFIA: Se sama Liisukkasi, jota sinä olet polvellasi hypittänyt ja joka repi kätösillään sinun partaasi!
SAMUEL CRÖELL: Jos vaikka tahtoisinkin, en voi: sinä tiedät, että minua uhkaa kuolemantuomio.
SOFIA: Sinä et tahdo. Samuel Cröell ei säikähtäisi kaikkien nurkkakirjurien salavehkeitä.
SAMUEL CRÖELL: Asiani on ilmiannettu. Minä olen tehnyt sen, mistä olen syytetty, ehkä enemmänkin. Todistuksia ei puutu.
SOFIA: Samuel, onhan Ruotsissa hallitus, mahtavampi kuin kukaan täällä!
SAMUEL CRÖELL: Mitä tarkoitat?