SOFIA: Niin, Samuel, onhan Ruotsissa mahtava hallitus. Katso ylös, Samuel, ja katso sitten ylhäältä alas. Täällä on vaan joukko paikallisia pikku mahteja, merkityksettömiä ja äänettömiä, tuolla on kaikki mahti ja voima.
SAMUEL CRÖELL: Kuinka sinä osaat ottaa kaikki yhteen kouraan.
»Paikallisia mahteja!» Mutta mitä sinä tarkoitat?
SOFIA: Kukista maan tasalle koko tämä joukko vallattomia nylkyreitä!
SAMUEL CRÖELL: Minä? Mitä, minä?
SOFIA: Niin, sinä! Eihän sinultakaan puuttune todistuksia heitä vastaan. Näytä Ruotsin hallitukselle, mitä täällä tapahtuu. Ja he saavat palkkansa.
SAMUEL CRÖELL: Sinä tarkoitat, että kantelisin Ruotsiin heidän vääristä ylöskannoistansa ja nylkemisestänsä. Kaunis soppa siitä syntyisi: Jordan, Savonlinnan maaherra, ensimäisenä hirsipuuhun, sillä hän on kruunun suurin varas, Metstake kädettömäksi, Rosenhane viralta, Törnskjöld kunniattomaksi, ja itse Mörner, kenraalikuvernööri, pahasti kiinni ja suuri tahra maineelle ja hänkin viralta. Samaa tietä menisi piispa ja hänen koko häntänsä.—Ei, Sofia, minun tulisi heitä sääli, se tehtävä sopisi itse paholaiselle.
SOFIA: Mutta sinä hankkisit oikeutta kansalle, niille, joiden »silmät ovat kuin sammuva hiillos».
SAMUEL CRÖELL: Mitä sanoit?—Sanoitko: oikeutta? Onko sinun tarkoituksesi, että minä nousisin kansan puolesta? Sinä tarkoitat: ei mitään kostoa, ei mitään hengen asiaa kellekään, vaan ainoastaan oikeutta sorretuille. Että Ruotsin hallitus tuomitkoon ja auttakoon?
SOFIA: Niin. nyt sinä tiedät itse paremmin kuin minä.
SAMUEL CRÖELL: Sofia, mistä sinulla on tämä?