SAMUEL CRÖELL: Odottavat? (Tarkoittaen ryysyjänsä:) Pitäisihän olla selvä, ettei minusta ole—aatelismieheksi.
SOFIA: Niinkö sanot!
SAMUEL CRÖELL: Kehoittaisit sitten Lisbetaa hylkäämään koko miehen ehtoinensa.
SOFIA: Hylkäämään, sittenkuin he kymmenen vuotta ovat odottaneet ja yhä toivoneet!
SAMUEL CRÖELL: Huono mies semmoisen syyn tähden odotuttaa itseänsä.
SOFIA: Erehdyt Samuel. Minä en suostu heidän avioliittoonsa ennen kuin ehto on täyttynyt. Se on minun valani heille, että ehto täyttyy kerran. Ja se täyttyykin!
SAMUEL CRÖELL: Ei täyty milloinkaan. Minä en usko enää oikeuteen.
SOFIA: Et enää usko, että lain avulla, ilman mitään aseita, silmät ummessa, sokkona, mitään oikeutta voisi saavuttaa. Sitä en minäkään ole koskaan uskonut.
SAMUEL CRÖELL: Siinä oli koko minun uskoni. Viimeiseen saakka pidin siitä kiinni. Mutta yhtäkkiä tuli kuolemanisku.
SOFIA: Törnskjöld kertoi, että sait Ruotsista erokirjan.