SAMUEL CRÖELL: Viimeisiin saakka luotin, että jossain maan päällä vaikkakin ehkä kaukana, pitäisi olla se tai ne, joille oikeuden voitto on kallis asia. Minä luulin, se paikka on hallituksessa. Mutta juuri sieltä tuli minulle vihdoin vastaus avunhuutoihini: »kruunulta kavallettuja varoja olet sinä, Samuel Cröell, pitkänä virka-aikanasi toimittanut niin vähän takaisin, että katsomme kruunulle edullisemmaksi kokonaan lakkauttaa sinun virkasi, kuin edelleen sinua siihen määrätä». Minusta ei siis ollut mitään rahallista hyötyä kruunulle! Minä luulin, että hallitus ei odottanut hyötyä, vaan iloitsi minun kanssani siitä, että totuus ja oikeus tuli yhä enemmän ilmi. Ei, Sofia. Sielläkään ei siis ole ketään, jolle oikeuden voitto olisi sydäminen asia. Sen vastauksen kanssa sammui minun uskoni. Ei saa oikeutta maailmassa.
VIIDES KOHTAUS.
Entiset. Talonpoika.
TALONPOIKA (hiipii esille): Herra viskaali, uskaltaako tulla?
(Törnskjöld näyttäytyy perällä.)
SOFIA: Taas tuo sama talonpoika! Pois täältä!
SAMUEL CRÖELL: Antaa hänen tulla, koska on uskaltanut näin vaarallisille poluille.
TALONPOIKA: Uskaltaako tulla, herra viskaali?
SAMUEL CRÖELL: Tule, mitä haet?
TALONPOIKA: Oikeutta.