VALTANEN (hyökkää seisaalleen, saamatta sanaa suustansa):
Lu-lu-luottamus! Hä-vytön!
ROUVA VALTANEN (yrittää estää Uunoa jatkamasta): No, no, Uuno…
UUNO: Äiti, anna minun puhua… Leena on joka päivä pankissa ja hänkin sanoo…
LEENA (hätääntyen): Minä en ole sanonut mitään… Niin, vaan sinulle yksin … mutta minulla ei ole oikeutta…
VALTANEN: Mitä Leena sanoo?
LEENA: Voi, en mitään,—juorua—konttoriväen keskuudessa…
VALTANEN: Sellaiset jutut pitää tukahuttaa, ei niitä saa levittää,
Leena.
UUNO: Niin, Leena, pitää aina valehdella, ei saa koskaan puhua totta.
ROUVA VALTANEN: Mutta lopettakaa jo, lopettakaa!
VALTANEN: Valdemar, tule ylös luokseni. Täällä näyttää olevan aivan mahdoton saada järkevää sanaa vaihdetuksi. Mennään.