UUNO: Voisihan olla … en tahdo sitä sanoa omaisistani … mutta voisihan olla, että he alkaisivat epäillä meitä.
LEENA: Epäillä?
UUNO: Tai ainakin minua.
LEENA: Mutta miten—»epäillä»?
UUNO: No … katsos … että me … kuinka sanoisin … että sinä … että minulla ylimalkaan ei ollut mitään Valdemarin hukkumista vastaan…
LEENA: Että sinulla ei ollut Valdemarin hukkumista vastaan? En ymmärrä mitään.
UUNO: Kun hän olisi tullut yksin perijäksikin…
LEENA: Yksin perijäksi—?
UUNO: Ehkä emme myöskään ole onnistuneet rakkauttamme salaamaan…
LEENA: Uuno!!