VALTANEN (puhaltelee hermostuneesti): Asiaan!
ROUVA VALTANEN: Meillä ei ole ketään ystäviä, Aleksander.
VALTANEN: Jumalan kiitos.
ROUVA VALTANEN: Pitääkö sellaisesta kiittää jumalaa?—Mutta se tulee siitä, että ihmiset lähestyvät meitä oikeastaan vaan varojemme vuoksi eikä meidän itsemme tähden.
VALTANEN: (kiivastuu): Taas pyrit Martan asiaan! Herra van der Vaer on siksi rikas—sanon minä sinulle—ettei hän välitä viittäkään meidän miljooneistamme, jos niitä nyt olisikin, mutta niitä sitäpaitsi ei ole.
ROUVA VALTANEN: Enhän minä vaan Martasta aikonut… Martta kyllä pyysi, että puhuisin hänen puolestaan, mutta on minulla muutakin… Sinusta minä tahdoin puhua, Aleksander.
VALTANEN: Pian sitten.
PALVELUSTYTTÖ (vasemmalla ovessa): Rouva.
ROUVA VALTANEN (epätoivoisena): Ah, pankaa herrannimessä ovi kiinni.
Kerrankin sattuu tilaisuus ja he eivät voi pysyä poissa!
UUNO (poistuu vasemmalle, lykäten edellään palvelustyttöä ja sulkien oven jälkeensä).