UUNO (nyykäyttää myöntävästi päätään).
VALTANEN (vaimolleen): Sinun on aika pukeutua, kello on kohta viisi.
ROUVA VALTANEN (säikähtäen): Onko kello niin paljon! Voih! Minun keitokseni!
(Katoaa nopeasti vasemmalle).
UUNO (menee pulpettinsa ääreen, sulkee merkitsevästi konttorikirjat): No, isä,—olen pyyntönne täyttänyt, olen ollut matkustamatta, kunnes sain nämä kirjat järjestykseen. Nyt ne ovat järjestyksessä.
VALTANEN (kuivasti): Minä kiitän sinua.
UUNO: Nyt aijon lähteä.
VALTANEN: Olkoon kernaasti myönnetty, että—sinun kaltaisesi mies kenties on luotu jotain suurempaa ja laajempaa varten kuin—tämä viinatehdas. Mutta miksi juuri tänään?
UUNO: Noh—tänään on siihen sopivin päivä. Hollantilainen jääköön istumaan tämän minun pulpettini ääreen, hänellä on valonarat silmät, tuonne paistaa aurinko, mutta tänne ei milloinkaan.
VALTANEN: Sinun kanssasi on turha puhua. Sinä teet kuitenkin aina niinkuin itse tahdot.