UUNO: Vaikka se on mitä täydellisin vapahdus!
PANKINJOHTAJA: Olette oikeassa, mitäpä nimestä!—Hyvästi, ystävä…
(Kääntyy perälle)—Todellakin! Todellakin!
(Kevennyksestä syvään huokaisten menee).
POLISIT (parveutuvat pankinjohtajan ympärille ja seuraavat häntä).
VALTANEN (sortuu nojatuoliin vaikeroimaan).
UUNO (kävelee vihaisesti edestakaisin): Mikä paholainen se saattaa ihmiset noin raatelemaan itseänsä! Siinä meni yksi ja tuossa istuu toinen. Koko elämän, niin pitkä kuin se on, istuu ja miettii, kuinka paraiten saisi sen pilatuksi! Ettei vaan menisi yksikään tunti, yksikään minuutti pilaamatta hukkaan! Olette todella yhtä hyvät molemmat!
LEENA (moittivasti): Uuno, tuo on suorastaan sydämetöntä!
(Menee Valtasen luo ja alkaa lohduttaen silitellä hänen tukkaansa.)
VALTANEN (heltyy siitä vielä haikeampaan vaikeroimiseen).
UUNO: Älä anna hänen päästä alkuun, silloin ei tule loppua milloinkaan!—(Käveltyään jonkun aikaa tyytymättömänä, lähestyy äkkiä Leenaa ja tempaa hänet kiukkuisesti Valtasen luota): Älä itketä häntä, sanon minä!