ROUVA VALTANEN (samoin puoliääneen, kauhuissaan Valtasen puolesta): Herra jumala! Tietääkö hän sen? Hän ei kestä! Käskekää lääkäri … lääkäri…
LEENA (menee Valtasen luo, häntä tarpeen tullen tukeakseen).
UUNO (yhä puoliääneen): Hän tietää. Kaikki riippuu nyt siitä, voitteko olla vetistämättä ja näyttää rauhallisilta. Hymyilkää,—Martta hyräilköön.
ROUVA VALTANEN ja MARTTA (koettavat kiireesti rauhoittua ja saada kasvoihinsa sellaisen huolettomuuden ilmeen, jonka Uuno hyväksyisi).
VALTANEN (poispäin kääntyneenä, suurimmassa jännityksessä Leenalle):
Mitä siellä tapahtuu?
LEENA: Se on sanottu.
VALTANEN (kovasti vavisten): Mitä he sanoivat?
LEENA: He sanoivat: isä-raukka.
VALTANEN (loukkaantuneena, reippaasti): Minä en ole mikään raukka!
UUNO (ääneen): Isä ei pelkää muuta kuin että te ette saisi halvausta.