— Et huomannut! Sinä et huomaakaan mitään, kun minua loukataan ja kun se vaan on sinun mammasi, joka loukkaa.
Nyt kuului se toinen ovi jälleen avautuvan. Ja mamman ääni sanoi:
— Pyytäisin, ettei minun tähteni riideltäisi. Jos tässä joku lähtee, niin kyllä minäkin olen valmis siihen. Sanoissani pysyn, enkä voi ottaa niitä takaisin: Alinan käytös oli "raaka".
Nyt kuului jalanpolkasu permantoon ja vimmastuneella äänellä Alina huusi:
— Jassoo, te vielä toistatte! Mutta minä kiellän sen! Ei kukaan ole koskaan uskaltanut minulle semmoista sanoa, ei kukaan!
— Minä pyydän vaan, ettet huutaisi Alina, — sanoi Johannes, — sinähän herätät heidät.
Mutta mamma sanoi kiihoittuneella ja omituisen kylmällä äänellä, jommoista Henrik ei ollut vielä koskaan kuullut:
— Ja jos ei kukaan ole tähän asti uskaltanut, niin hyvä on että vihdoin joku uskaltaa.
— Minä kiellän sen, kuuletteko minä kiellän!
— Mitä sinä oikein luulet olevasi, ettei sinulle saa puhua. Sinä — sinä olet tavallinen — huonosti kasvatettu sinä ainakin olet!