Mamma rupesi nyt nopeasta astunnasta epävakaisella äänellä takaa kertomaan tarkasti kuinka asia oli, mutta Johannesta hermostutti tämä kertomus vieläkin enemmän.
— Kulkekaa te edellä, — sanoi hän yhtäkkiä, ummistaen suunsa ja päästäen pitkän hengityksen nenänsä kautta, ja pysähtyi.
Mamma ja pojat pujahtivat edelle.
Johannes jättäytyi tahallaan kauas jäljelle.
— Älkää olko tietääksennekään, — sanoi mamma Henrikille ja Uunolle, — se tapahtuu joskus hänelle, hän raukka on niin hermollinen, ja sitten se vaivaa häntä itseään niin kauheasti jälestäpäin.
"Mikä eroitus!" — ajatteli Henrik näiden mamman sanojen johdosta, ehdottomasti pannen rinnakkain nämä sanat ja sen, mitä mamma olisi sanonut, jos Alina olisi näin hänelle hermostustaan osoittanut. "Miksi mamma siis ei voinut rakastaa yhtäpaljon Alinaa? Kun mamma kuitenkin tietää, että kaikki olisi toisin, jos hän rakastaisi Alinaa yhtäpaljon, niin miksi hän ei rakasta? Mamma luulee, että hän alentuisi, jos Alinankin edessä olisi yhtä nöyrä kuin oli äsken Johanneksen, mutta Henrikin silmissä hän ei ollenkaan alentuisi, vaan päinvastoin olisi juuri silloin se oikea mamma. Voisihan mamma itsekseen kuvailla, että Alina on hänen lapsensa. Eikö mamma siis todellakaan näe, miksi Johannes, jota hän rakastaa, on niinkuin kahtia revitty. Siis mamma, joka rakastaa Johannesta, tuottaa hänelle hirmuisia kärsimyksiä."
Henrikille oli selvänä, että mitään onnettomuutta ei ollut Johanneksen ja Alinan välillä, vaan että kaikki paha tuli siitä, että mamma ei voinut rakastaa Alinaa yhtä paljon kuin Johannesta.
Sentähden Henrik yhä enemmän varmistui siinä, että mamman pitäisi välttämättä jättää heidät, ja että silloin ei olisi mitään estettä olemassa Johanneksen ja Alinan onnelle. Tämä ero oli tavalla tai toisella saatava aikaan, — päätti Henrik itsekseen.
Johannes, siellä perässä, synkkeni synkkenemistään. Kaikki hänen aikeensa tuoda saarnassaan esiin jotain erinomaista näytti auttamattomasti menevän myttyyn. Seista puolen tunnin kuluttua saarnastuolissa ja puhua — rakkaudesta! Rakkaudesta tämmöinen tunne sydämmessä!
Johannesta tympäsi hirmuisesti. Kirkkoon meneminen tuntui hänestä nyt äärettömän vastahakoiselta.