— On vaan.
— Kuka hänen isänsä on?
— Se on tullivahtimestari ja Ingridin äiti on kuollut. Kyllä minä näytän sen sinulle. Kuinka kauan viivyt?
— No kyllähän minä —, mutta selitä nyt vielä sitä ampumishistoriaa.
— Niin, näetkös, hän rupesi hävyttömästi kosimaan ja minä päätin kysyä häneltä noin että mitä hän oikein meinaa. — Ai, odotappas, — sanoi Gabriel ja meni nopeasti koneensa luo, joka oli alkanut rätistä. Hän laskeutui kyykkysilleen, tarkasteli jotakin, väänsi pyörää ensin yhtäänne päin, sitten toisaanne, kiroili itsekseen suuttuneesti, siirsi pyöräremmiä ja alkoi vasaralla kolistaa jotakin irti.
Henrik lähestyi konetta ja koetti ymmärtää sen tarkoitusta.
— Sinäkö tätä konetta hoidat? — kysyi Henrik.
— Minä.
— Mitä siinä tehdään?
— Se on varvi.