— No?
— Muutan Helsinkiin.
Tohtori oli jo istunut, mutta nousi jälleen ylös, tuli Henrikin luo ja, puistaen häntä olasta, sanoi:
— Minä olen kihloissa, mies. Hurraa!
— Hurraa, hurraa! — sanoi Henrik, mutta ajatteli itsekseen: "noin ne kaikki menevät kihloihin, eikä se tälle ainakaan ole mikään kärsimyksen tie". — Ja he huusivat yhtaikaa:
— Hurraa! — ja ottivat toisiaan hartioista.
— Ei, ei se käy tämä nuoren miehen elämä enää, naimisiin sitä pitää mennä, — sanoi tohtori istuen nojatuoliin.
— Niinkö arvelet, heh, — sanoi Henrik.
— Minä saan ehkä paikan kirurgissa. Täällä Turussa minä olen liian tuttu ihmisille — niin ja syyskuussa menen naimisiin. Minulla on jo kortteeri Helsingissä. Häiden jälkeen matkustamme kuukaudeksi Italiaan.
— Mutta kenen kanssa, kenen kanssa?