Tohtori nimitti morsiamensa ja näytti valokuvan.
— Henrik vähän ihmetteli, että juuri semmoiseen voi rakastua. Neiti oli kyllä kaunis, tai ainakin hyvin maukkaasti puettu, mutta hänellä oli Henrikin mielestä aivan liian paksut huulet.
— Juu, juu, — sanoi Henrik katsellen valokuvaa.
— Mitäs sanot?
— No mitäs muuta kuin onnea vaan! Milloin sinä häneen tutustuit?
— Oikein hävettää vastata, — ainoastaan pari kuukautta sitten.
— Sinä rakastuit paikalla?
— Ihan paikalla näin että siinä se on minun.
— Mitäs kummaa siinä on! Voihan rakastua valokuvastakin, sanotaan, — sanoi Henrik katsellen kysyvästi ja jännityksellä ystäväänsä. Mutta kun tämä ei vastannut, hän kysyi:
— Etkö ollut ennen ajatellut naimisiin-menoa?