Kyytimies ei uskaltanut ajaa hiekkakäytävälle, joka kaarena kiersi pylväskattoisten portaiden eteen ja toisena kaarena pois, vaan tahtoi ajaa vasemmalle, josta näkyi etäämpänä talousrakennuksia ja näiden takaa peltoja. Henrik nousi rattailta, maksoi kyytimiehelle, otti kapsäkkinsä ja meni jalan vallasportaita kohden.
Ei ollut ketään vielä eteisessäkään, josta kaksoisovet johtivat joka haaralle. Kaikki muut ovet olivat suljetut paitsi yhdet, joiden läpi näkyi varjoiseen, melkein pimeään huoneeseen. Sen lattia oli peitetty paksulla matolla ja pimeydestä hohti kultakehyksinen seinäpeili. Siitä huoneesta näkyi sitten avatun oven läpi ulos balkongille, joka oli auringolta suojattu alas asti ylettyvällä markeesilla ja jossa valo läpäisi jonkin kirkkaankeltaisen varjostimen suurilehtisten palmukasvien keskellä. Balkongilla näkyi kolmella jalalla seisova pikku pöytä, sen vieressä matala, hienoista virpilöistä nidottu nojatuoli ja jotain pöydälle jätettyjä ompeluksia, mutta ei ketään ihmistä.
Omituinen, miellyttävä sekoitus ruusuntuoksusta ja inhimillisistä hajuvesistä tuntui tulevan tästä pimeästä huoneesta, jossa, silmän totuttua pimeään, alkoi näkyä mitä viettelevimpiä lepotuoleja ja loikoilusohvia.
Henrik jätti kapsäkkinsä eteisen oven suulle, harjasi hiukan pukuansa harjoilla, suki vähän päätänsä ja päätti avata keskimäisen suuren kaksoisoven, jonka takaa hän oli jostakin kauempaa kuulevinaan nauravia ihmisääniä.
Kun hän kurkisti sisälle oli siellä suuri komea sali, parkettipermanto, valkosia tuolia pitkin seiniä, suunnaton flyygeli, pikku laseista kimalteleva suuri kruunu katossa ja ovet auki avonaiselle terassille, jonka kaiteiden takaa näkyi sypressin tapaisia tummia tötteröpuita ja sitten alkava puutarha.
Salissakaan ei ollut ihmisiä, mutta viereisessä vastaanottohuoneessa tuntui nais-ääniä, ei kuitenkaan herrasväen, vaan suomalaisten palvelustyttöjen, ja silloin tällöin mörähteli miesäänikin leikkisästi joukkoon.
Henrik eteni niin että saattoi nähdä siihen huoneeseen, ja rykäsi.
Silloin tässä huoneessa kaikki vavahti; jokin hyökkäsi, jokin hyppäsi pystyyn, jokin lensi ulos, ja samassa silmänräpäyksessä hiljeni kaikki.
Salin ovelle ilmestyi nyt vierashuoneesta hengästynyt palvelustyttö kysymään mitä asiaa Henrikillä oli.
Herrasväki oli poissa huviretkellä, sanoi hän.