Kun he tulivat rantaan, olivat muut jo lähdössä.
— Kiitoksia, — sanoi Henrik tarjoten kättä Hannalle.
Hanna ensin antoi kätensä, mutta sitten katsahti vähän kummastuen
Henrikiin.
— Mistä te oikeastaan kiitätte? — sanoi hän.
— Halutti vaan kiittää teitä, — ja kiitän vieläkin.
— Mistä täällä nyt ollaan niin kiitollisia, — sanoi sievä neiti Selig tullen heidän luokseen ja sekaantuen puheeseen. — Mennään me kolmisin tällä ruuhella, — ehdotti hän ja rupesi työntämään ruuhta jälleen vesille.
Henrik hyppäsi ruuheen ja rupesi sitä airolla työntämään sopivan nousukiven luo.
— Hanna ja Olga tänne! — huusi kauppaneuvos. — Olkaa niin hyvä, maisteri, teillekin on tilaa suuressa venheessä, — sanoi hän Henrikille. Molemmat neidit samassa jättivät ruuhen ja menivät muiden seuraan, jotka jo suurimmaksi osaksi olivat sijoittuneet paikoillensa.
Kaksi renkiä, jotka olivat tähän asti pysyytyneet jossain piilossa, pitelivät venettä kohdallaan, seisten sen kummallakin puolen, polvia myöten vedessä.
— Kukas tämän sitten soutaa? — sanoi Henrik.