— Herra taitaa olla pelastusarmeijalainen?
Nyt Henrik ei enää voinut jatkaa. Jo silloin kuin hän sanoi edelliset opettavaiset sanat, hänen tuntui tukalalta. Mutta tytön arvelu, että hän oli pelastusarmeijalainen, kokonaan tukki häneltä suun.
Tämä kuva, että hän elelee mukavasti kaupungissa ja harjoittaa ammattinaan sielujen pelastusta saman kaupungin langenneiden joukossa, hävetti häntä siihen määrään, että hän taas punehtui itsekseen.
Kaikki oli kuin katkaistu.
Vähän ajan perästä hän katsoi kelloonsa ja sanoi toisella, arkiäänellä:
— Ei, kyllä minunkin tästä täytyy lähteä. No meistähän ei tullut tuttavia.
Tyttö nauroi ja ojensi hänelle kätensä.
— Hyvästi, — sanoi Henrik, nyykäytti hänelle päätä ja erosi takasin omalle suunnallensa.
"Onko siis ihan mahdotonta, — ajatteli hän mennessään, — puhua tuommoisen kanssa niin, ettei se huomaa minun opettavan. Siinä kuitenkin on koko asia. Hän huomaa minun opettavan, sillä minä todella opetan ja asetun hänen yläpuolellensa. Mutta jos oikein suhtautuisin häneen, niin en lainkaan tuntisi olevani yläpuolella. Sillä ensiksikin olisin ihan varmaan samallainen, jos olisin ollut samoissa oloissa. Ja toiseksi, jos hän olisi ollut sisareni, niin minä olisin ajatellut: kyllä hän itsekin tietää, että hänen elämänsä on paha, ja olisin vaan kaikin tavoin koettanut auttaa häntä käytännöllisesti, edes vähän parempaan. Mutta nyt minä luulin pääseväni vaan pienellä opetuksella, ja hän huomasikin sen, eikä minulla ollut mitään vaikutusta. Siinä taas todistus, etten voi olla kaupungissa, sillä elääkseni täällä oikein minun pitäisi elää aina noiden seuroissa ja vielä turmeltuneempien, enkä minä sitä ainakaan vielä voi. Tai oikeastaan: ihmisten tähden en uskalla, vaikka voisin."
Henrik ei voinut pitkään aikaan unohtaa tätä kohtausta. Hän alkoi nyt vasta ajatuksissaan tuntea rakkautta sitä vierasta henkilöä kohtaan, jolle hän oli kylmästi vaan puhunut ja päästänyt sitten menemään. "Opinkohan koskaan olemaan itse näkymätön. Äsken ainakin näin vaan itseni, kun päinvastoin olisi pitänyt katsoa ja nähdä toista."