Vähitellen hänelle nyt selvisi, missä hän oli ennen nähnyt tämän saman ihmisen.
Se oli kuin olikin vanhassa Alppilassa, ja hyvin ikävissä oloissa.
Siitä oli jo monen monta vuotta:
Henrik oli lähtenyt varhain aamulla kävelemään Eläintarhaan ja poikkesi ylös ravintolaan, aikoen nousta verannalle syksyistä auringon nousua katsomaan. Silloin hän huomasi jonkun herran istuvan lakitta päin verannan kaideaidan luona ja tunsi heti sen siksi toverikseen, jonka hän oli sittemmin Turun retkellä tavannut. Tämä oli silloin juuri suorittanut lääketieteen-kandidaattitutkinnon. Henrik ensin juoksi iloisena rappusia ylös tervehtimään, mutta huomasi heti, että hän oli ihan päissään.
Rappuisten yläpuolella olevasta huoneesta kuului kovaa melua, lasien kilinää, sekasin mies- ja naisääniä, naurua, pianonsoittoa, laulunhoilotusta. Henrikille oli silloin selvinnyt kaikki: tämä oli kandidaattiviftin jatkoa.
Liian myöhään Henrik huomasi asiat, sillä päihtynyt toveri tarttui hänen käteensä ja veti väkisin mukaansa juomaseuraan, siihen huoneeseen, josta melu kuului.
Huone oli täynnä tupakinsavua. Keskellä oli katettu pöytä, täynnänsä laseja, kuppeja, pieniä kahvikannuja, likööripulloja, paperossin pätkiä, tuhkaa, sokeripaloja. Kaikki huoneessa-olijat olivat niin päissään, etteivät huomanneet uutta tulokasta, ei vaikka saattaja huusi Henrikin nimeä kohtikulkkua ja vaati hiljaisuutta.
Naisten joukossa, jotka kirkuivat ja ottivat osaa meluun, oli yksi ihan tämän äskeisen näköinen, ja se oli ollut kaikkein pahimmin päissään.
Näistä muistoista Henrikin ajatukset vähitellen siirtyivät hänen lääkäri-ystäväänsä, jonka asiat olivat hyvin huonolla tolalla. Kihlaus oli aikaa sitten purettu. Kerrottiin, että hänen heinolalainen morsiamensa oli, ibseniläisen kirjallisuuden vaikutuksesta ja saatuaan tietää sulhonsa entisyydestä, hylännyt tämän. Ikävintä oli, että mies oli sittemmin taas heittäytynyt huonoon elämään, niin että hän oli jo paikkansakin menettänyt, eikä ollut enää juuri missään työssä.
Henrik oli käynyt monasti hänen luonansa, mutta voimatta mitenkään vaikuttaa häneen.