Ei keskustelusta tullut mitään.
Sen jälkeen ei Henrik ollut häntä tavannut.
"Senkin luona minun pitäisi välttämättä käydä," — ajatteli Henrik nyt, huokaisten. — "Tuon langenneen naisen puhutteleminen kadulla saattoi olla erehdys, sillä hän oli minulle vento vieras, ja tietysti luuli pelastusarmeijalaiseksi, mutta toista pitäisi olla vaikuttaa ystävään, jonka tuntee ja joka myöskin tuntee minua. Minun esiintymisessani on joku vika, ja minun täytyy koettaa uudestaan."
Ennenkuin Henrik kuitenkaan ehti panna toimeen uutta ristiretkeänsä, sai hän Johannekselta kirjeen, joka antoi hänelle muuta ajattelemista ja sai hänen toistaiseksi unohtamaan tämän aikeensa.
IV LUKU.
Sen jälkeen kuin Henrik useita vuosia sitten Uunon kanssa kävi pohjanmaalla Johannesta tervehtimässä, olivat tämän asiat paljon entisestään muuttuneet. Mamman kehoituksesta ja hänen luvattua ottaa omaan hoitoonsa puolivuotiaan pienokaisen, (joka oli Johanneksen neljäs lapsi), olivat Johannes ja Alina ensin tehneet huvimatkustuksen erityisiin paikkoihin Suomea, käyneet Imatralla, Valamossa, merenrannalla, ja pistäytyneet vihdoin Savossa vanhaa kotipappilaa katsomassa.
Alina oli kovin innoissaan kaikesta mitä näki. Imatraa katsellessa hän ensin kalpeni, ja sitten sanoi, ettei hän niiin suurenmoista ollut voinut mieleensä kuvailla, ja piteli koko ajan Johanneksen hihasta. — Vuoksen tuuheat ja mehevät lehtimetsät miellyttivät häntä niin, ettei hän voinut silmiänsä niistä kääntää. Meri häntä enemmän kummastutti kuin miellytti. Se seikka, ettei maata lainkaan näkynyt, oli hänestä niin ihmeellistä, ettei se näin lyhyessä ajassa voinut ruveta näyttämään kauniilta. Ja aaltojen pauhu se oli niin uutta, vei tunteet ihan vieraihin maailmoihin, sekoitti kaikki entiset, niin että ihailun sijaan rupesi raukasemaan ja nukuttamaan.
Savo sen sijaan miellytti häntä, ja ennätti näyttää kauniilta, erittäinkin matka höyrylaivalla Lappeenrannasta pitkin Saimaan vesiä. Hän matkusti silloin ensi kerran höyrylaivalla. Johannekselle hän omin ehdoin tunnusti, ettei ollenkaan tämmöiseksi kuvaillut Savon luontoa ja ihmisiä, ja myönsi, että vuoristossa saattoi olla yhtä paljon mahtavuuden tunnelmaa kuin lakeudessakin.
Mitä taas Johannekseen tulee, jolle Imatrat ja Valamot eivät olleet mitään uutta, niin hän ensin voittamattomalla kiihkolla halusi vaan pian saada nähdä vanhaa kotia, mutta kun hän sen sitten oli nähnyt, ei se vastannutkaan hänen odotuksiansa.
Kaikki näytti vanhassa kodissa kumma kyllä paljoa pienemmältä kuin hän oli tottunut ajattelemaan. Renkitupa ja päärakennuskin, jotka hänen muistissaan olivat heijastaneet mahtavina rakennuksina, näyttivät nyt todellisuudessa kuin leikkikaluilta. Olikohan siihen syynä se, että hän oli pohjanmaalla tottunut näkemään yleensä suurempia ja komeampia rakennuksia, vai ehkä se, että kotipappila oli painanut häneen vaikutuksensa silloin kuin hän itse vielä oli pienikokoinen lapsi, ja pappila häneen verraten siis suurempi? Johannes katseli ja katseli, eikä voinut kyllin ihmetellä.