— No mitäs minä, olenhan vaan, — sanoi Henrik.
— Muistatkos sinä vielä kuinka me kerran sinun kanssasi kävimme pohjanmaalla?
— Kuinka en sitä muistaisi.
— Joo, joo, oli nekin aikoja, — sanoi hän, puhaltaen itsensä tyhjäksi.
— Mitenkäs se onkaan, siitä on kohta kuusi vuotta, — muisteli Henrik.
— Niin se aika kuluu. Mutta etkö aijo vielä toisten siellä käydä?
— Menisin vaikka huomenna, jos soveltuisi.
— No miksei sovellu?
— On muita asioita.
— Mitä asioita sinulla on? Sanoithan että olet tällä haavaa koulusta vapaa? — kysyi Uuno kummastellen.